Pilleri muistaa salasanasi

Googlen Motorola kehitti pillerin, joka nieltynä muuttaa koko kehon salasanaksi. Tälle löytyy käyttöä. Minullakin on salasanoja eri paikkoihin pitkälle toistasataa.

Käyttäjän niellessä pillerin, se alkaa luoda virtaa vatsan hapoista. Napin sisällä oleva siru aktivoituu ja tuottaa 18-bittistä signaalia. Yhdysvaltojen viranomaiset ovat hyväksyneet pillerin.

Muitakin vaihtoehtoja on suunnitteilla kuten ihoon tehtävä elektroninen tatuointi, joka toimii muistivälineenä.

Kohtapuoliin voinee kaupassa kassan läpi kävellä vain pilleri mahassa tai tatska ranteessa ja ostokset on maksettu.

Kuvan pilleri ei liity tapaukseen.

Asiasta kertoi Digitoday.

Yksityisautot tarpeettomiksi kymmenessä vuodessa

Luin lisää tuota edellisen postaukseni Time-lehteä. Siellä kerrotaan, että yksityisautot katoavat Helsingistä kymmenessä vuodessa. Kova väite. Ingressi kysyy rohkeasti: Are yuo paying attention, rest of the world? Tulevaisuudessa etsitään sopivia kyytejä älypuhelimilla.

Kumma, kun noin tärkeä muutos on jäänyt suomalaisesta mediasta huomaamatta. Taitaa jäädä toteutus puolitiehen. Ja autoillahan ihmiset kuitenkin kulkee, vaikka ne autot on kutsuttu paikalle kännykällä ja uudella verkkosovelluksella. Tilataksikin on vain iso henkilöauto.

Pääasia tuntuu nykyilmapiirissä olevan, että yksityisautoilla ei saisi kulkea. Vaikea uskoa, että tilataksit ja pikkubussit tulevat kovin merkittäväksi vaihtoehdoksi tai edes ympäristöystävällisemmäksi kuin henkilöautot.

Metro, juna, raitsikka ja bussi ovat tulevaisuudessakin parhaat joukkoliikennevälineet. Henkilöauton käyttötarpeet ovat erilaisia.

Pentagon lähettää tiedustelupartion Twitteriin

Yhdysvaltojen armeija haluaa oppia miten sosiaalista mediaa muokataan. Tweetit, Facebook-viestit, Instagram-valokuvat ja niiden seuranta voivat paljastaa seuraavan ongelma-alueen. 

Defense Advanced Projects Research Agency on kolmessa vuodessa käyttänyt 35 miljoonaa dollaria sosiaalisen median strategisen viestinnän ohjelmaansa. DARPAn tavoitteina on havaita, luokitella, mitata ja seurata petollista viestintää ja muodostuvia käyttäytymismalleja. Se pyrkii hoitamaan vastaviestintää koko sosiaalisen median kentässä ja yrittää tunnistaa tekijät kampanjoiden takaa. 

Kyberavaruuden some on uusimman Time-lehden mukaan seuraava taistelukenttä.

NSA säilyttää tavisten tuhmat kuvat ja viestit

NSA:n urkkimista yhdeksän kymmenestä on sivullisia taviksia. Edward Snowdenin uusien paljastuksen mukaan NSA säilyttää myös sivullisilta kerättyjä henkilökohtaisia tietoja.

The Washington Post -lehden mukaan NSA on kerännyt henkilökohtaista viestintää, valokuvia, asiakirjoja ja chat-lokeja. Aineistossa on 160 000 sähköpostiviestiä ja verkkokeskustelua sekä 7900 muuta asiakirjaa kuvat mukaan luettuna. Lehdellä kului neljä kuukautta aineiston läpikäymisessä. Noin miljoonan sivullisen arvioidaan joutuneen NSA-urkinnan kohteeksi.

Kuvia oli muun muassa vauvoista ja alusvaatteisillaan nettikameralle keikistelevistä naisista. Viestien sisällöissä oli syrjähyppyjä, eroja, terveysongelmia ja taloushuolia. Aineistolla ei ole The Washington Post -lehden mukaan merkitystä NSA:lle, mutta ne on silti päätetty säilyttää?

Tiedon säilyttäminen valtion tietokannoissa on huolestuttavaa. Kuka tietää mihin tietoja voidaan tulevaisuudessa käyttää, koska muutkin näkyvät pääsevän niihin käsiksi. Arkoja sisältöjä voi käyttää vaikka kiristämiseen tai painostamiseen?

Tästä The Washington Post -lehden kaaviosta näkee mitä on kerätty.

Google velvoitettiin poistamaan yksityishenkilöiden tietoja

Euroopan unionin tuomioistuin päätti 13. toukokuuta, että yksityishenkilöillä on oikeus vaatia hakukoneita poistamaan heitä koskevia tietoja. Direktiivin mukaan hakukoneiden on poistettava myös tiedollisesti oikea data, joka on ajan mittaan muuttunut epätäydelliseksi tai merkityksettömäksi.

Tuomioistuin määräsi toukokuussa Googlen poistamaan hakutuloksistaan espanjalaista miestä koskevat vanhentuneet ja puutteelliset lehtitiedot. Espanjalaisella Mario Costeja Gonzalezilla oli ollut talousvaikeuksia ja hän joutui myymään omaisuuttaan huutokaupalla 1998 ja se näkyi vieläkin nettilehdissä. Gonzalezin talousvaikeudet ovat kaukana takanapäin, mutta hänelle oli siitä haittaa, että Googlen haulla hänen huutokauppansa ponnahtivat esiin.

Tuomioistuimen päätös hukutti Googlen poistopyyntöjen tulvaan parissa kuukaudessa. Historian ja sen dokumentoinnin pelätään kuitenkin vääristyvän, kun yksittäisille ihmisille epämiellyttäviä tietoja poistellaan. Arvostettujenkin medioiden kuten The Guardianin ja BBC:n linkkejä onkin jo poistettu.

Julkisen sanan neuvoston kanta Suomessa on, että toimituksilla ei ole velvollisuutta muuttaa historiaa poistamalla tietoja omista arkistoistaan yksityishenkilöiden pyynnöstä. Kanta on yhdenmukainen Euroopan tuomioistuimen päätöksen kanssa, joka koskee ainoastaan hakukoneita.

Kansalliskirjaston Finnasta on ollut poistopyyntöjä poliittisista syistä. Googlea koskeva päätös suunnattiin yleisesti hakukoneille ja Finna on teknisiltä ominaisuuksiltaan hakukone. Miten on, saako kaiken jonkun mielestä epämiellyttävän poistaa?

You are The Shawshank Redemption

Päätin kokeilla nettitestiä. Vastaan tuli testaa mikä elokuva olet. No vastailin kymmeneen kysymykseen mitä olen mieltä siitä ja tästä. Tulokseksi tuli: You are The Shawshank Redemption. Siis se Tim Robbinsin ja Morgan Freemanin tähdittämä elokuva Rita Hayworth - avain pakoon. Tämä:

Oikein hyvä raina. Elokuvan ammattilaisten äänestämän IMDB:n listauksen mukaan maailman paras elokuva. En ollut kuitenkaan tyytyväinen tulokseen joten tein testin uudelleen. Nyt vastailin ihan eri tavalla. Tulokseksi tuli: You are The Shawshank Redemption. Häh?

Johan kiehahti ja tein testin kolmannen kerran vastaamalla nyt täysin päinvastaisesti mitä ajattelen. Kaikkiin kysymyksiin ruksasin silkkaa potaskaa. Tulokseksi tuli: You are The Shawshank Redemption. No ollaan sitten.

Facebook manipuloi käyttäjiensä tunteita

Forbes-lehti kertoi, että Facebook manipuloi 689.003 käyttäjänsä tunteita tieteellisen tutkimuksensa koekaniineina. ”Facebook is the best human research lab ever”, kertoo lehti.

Facebook oli poistanut henkilöiden Facebook-viesteistä positiivisia tai negatiivisia postauksia ja katsoi, miten se vaikutti käyttäytymiseen. Pelkkien positiivisten viestin näkeminen aiheutti lisääntyvää positiivisuutta ja päinvastoin. Kyse on tunteiden tartunnasta ja leviämisestä sosiaalisessa mediassa. Facebookin mukaan se tekee tutkimusta vain parantaakseen palveluaan ja harkitsevansa tarkkaan, minkälaista tutkimustoimintaa se tekee.

Forbes kysyy onko oikein, että Facebook pelaa käyttäjien mielellä, kun esimerkiksi yliopistojen täytyy pyytää vastaavaan viranomaisten lupa.

”So is it okay for Facebook to play mind games with us for science? ...users know that Facebook’s mysterious algorithms control what they see in their News Feed...When universities conduct studies on people, they have to run them by an ethics board first to get approval”

Uusi Suomi julkaisi uutisen maanantaina ja 386 henkilöä tykkäsi.

Bloggareille yritettiin maksaa mielipiteistä

Microsoftin palkkaama viestintätoimisto yritti maksaa positiivisista arvioista it-alasta bloggaaville. Internet Explorer -verkkoselaimen kehumiskampanja meni kuitenkin poskelleen, kun postia saanut TechCrunch-sivuston perustaja Michael Arrington julkaisi pyynnön.

Viestintätoimisto SocialChorus lupasi korvauksia ja hauskoja palkintoja, jos bloggaaja kehuisi Internet Exploreria. Bloggaajien piti käyttää Twitterissä aihetunnisteita #IEbloggers ja #reThinkIE. IE-kehut piti jakaa ainakin kahdessa tai kolmessa somen kanavassa, jotta saisi palkinnon.

Viestintätoimiston virhearvio käänsi kommentoinnit IE-vastaisiksi, kun bloggarit väänsivät aiheesta vitsiä.

Lopulta Microsoft yritti pelastaa mitä pystyi tiedottamalla: ”Tämä toiminta ei kuvasta tapaa, jolla Microsoft toimii bloggaajien ja median edustajien kanssa. Ohjelma on lopetettu”. Sosiaalisessa mediassa kannattaa viestinnän kanssa olla varovainen. Lopputulos saattaa olla arvaamaton.

Applen iMovien testaus

Kaikkien Applen tietokoneiden käyttöjärjestelmän mukana tulee ilmainen iMovie editointiohjelma. Se on yksinkertainen ja helppokäyttöinen videonmuokkausohjelma, jossa voi yhdistellä kuvaa ja ääntä. Ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1999 Mac OS 8 -käyttöjärjestelmälle. Nykyään iMovie on osa iLife-ohjelmapakettia ja toimii myös iPhonella ja iPadilla.

Applelle tyypillisesti iMovie on hyvin helppokäyttöinen ja Macin omistava videoharrastaja ei välttämättä muuta tarvitsekaan. Miinuspuolena ohjelmassa on vain yksi videoraita. DVD-levyjen tekokaan ei iMoviella onnistu, mutta käyttöjärjestelmään kuuluu iDVD-ohjelma sitä varten.

Ajattelin toteuttaa digitarinan iMoviella, joten tutustun ohjelmaan nyt. Aiemmin en ole tehnyt videoita tietokoneella.

Esityksiä tehdään vetämällä ja pudottamalla. Ääniraidan saa helppokäyttöisillä säätimillä. Yhdellä osoituksella voi käyttää tehosteita, kuten hidastusta ja välitöntä toistoa. Leikkeitä voi etsiä henkilöhaulla. Omille videoille saa uutis- ja urheiluteemoilla TV-lähetyksen tuntua. Elokuvan voi yhdellä klikkauksella julkaista verkossa tai lähettää sähköpostilla.

Kaikki tuntuu helpolta, mutta ohjelmassa tuntuu olevan aika tiukat rajat mitä sillä voi tehdä. Oletuksena näkyy olevan loma-albumin tekeminen videoita ja valokuvia yhdistelemällä. Niihin on muutama aloitus ja pari kikkaa kuvahäivytyksiin ja muihin efecteihin. Jouduin netistä hakemaan neuvon miten zoomin saa pois päältä, ohjelma kun tykkäsi veivata kuvia edes takaisin. Ohjelma tuntuu hieman lelulta.

Tekemisen voi aloittaa raahaamalla haluamiaan elementtejä tilaan, jossa selkeästi lukee raahaa tänne. Sinne voi heitellä videoklippeja ja kuvia. Niitä voi järjestellä sekä säädellä kunkin elementin kestoa ja häipymisiä eri tavoilla. Välillä voi katsella miltä tähän mennessä näyttää painamalla välinäppäintä tai eteenpäin nuolta.

Musiikkia voi lisätä, kun klikkaa nuotin kuvaa: alle tulee lista koneella olevista kappaleista. Sieltä voi heittää halutun kuvakkeen klippien sekaan ja musiikki on liitetty. Se näkyy klippien alla väripalkkina.

Työkalut ovat selkeitä ja levittäminen helppoa.

Suunnittelen tekeväni digitarinan still-kuvista ja äänestä, joten harjoittelin kuvien sijoittelua eri järjestyksiin. Niiden kestoa voi säädellä pikku nupeista, joita on klippien kuvakkeissa. Aikansa, kun niiden kanssa painii, niin saa haluamaansa jälkeä. Kuvia tarpeeksi säädeltyäni, sain tiiviin 24 sekunnin testipätkän. Laitoin videon You Tubeen, josta linkkasin sen alle. Muokkasin kokeilumielessä sitä vielä pikkuisen You Tuben videomuokkausohjelmalla.

Nyt olen tutustunut sovellukseen. Digitarinan tekoon iMovie sopii hyvin. Tekeminen vaatii vain hyvän suunnittelun ja selkeän käsikirjoituksen. Silloin kasaaminen ja tallennus onnistuu sujuvasti.

Myspace muistuttaa vanhoista mokista

Sosiaalisen median entisajan suuruus Myspace muistuttaa sähköpostilla entisiä käyttäjiään vanhoista valokuvista, jotka käyttäjät ovat sinne joskus ladanneet. Muistutus ei välttämättä ole mieluinen. Moni varmaan haluaisi unohtaa kuvat.

Viesteissä on linkki käyttäjän omaan profiiliin. Myspace pyrkii sähköpostikampanjallaan lisäämään sivujensa käyttöä. Mashable-verkkolehti kutsuu temppua kiristykseksi.

Meilistä tulee lähinnä mieleen, että siellä ne on kaikki vanhat mokakuvat koneen muistissa ja sähköpostiosoitteet tiedossa.

Vanhoja valokuvia Myspacessa on 15 miljardia. Firman omistavat Justin Timberlake ja Specific Media.

WordPressin, Twitterin ja Facebookin yhteispeli

Monet verkkolehdet käyttävät WordPressiä alustanaan. Helppokäyttöisen sisällönhallinnan ansiosta WordPress soveltuu siihen hyvin. Alustaa käyttää myös Haaga-Helian verkkolehti Tuima.fi.

Olin Tuiman toimittajana viime syyskauden ja WordPress tuli siinä tutuksi. Kirjoitimme juttuja parinkymmenen hengen voimin vuorotellen. WordPressiin oli helppo kaikkien itse syöttää juttunsa, liittää kuvia ja säätää julkaisuajankohta. Toiminnat ovat monipuolisia, mutta ihan normaalilla tietokoneosaamisella pärjäsi perustoimintojen kanssa helposti.

Toimituksessa vuoroteltiin myös Twitterin kanssa. Joka päivä joku twiittaili pari postausta lähinnä siitä, mitä ajankohtaisia juttuja meillä milloinkin lehdessä oli. Jaoimme juttuihin linkkejä ja laitoimme twiitteihin hashtagilla avainsanoja, joilla lukijat löytävät twiitit ja sitä kautta jutut.

Twitterin toiminnan näen lähinnä kontaktien etsinnässä. Siinä kannattaa viljellä paljon hyviä avainsanoja ja kohdistaa viestejä @-merkillä paljon luettuihin asiaan liittyviin twiittaajiin, jolloin omatkin viestit voivat levitä.

Facebookissa julkaisimme Tuiman juttuja ja pidimme erilaisia palstoja kuten joulukuussa joulukalenteria. Siinä aukesi joka päivä luukku, jossa oli joku erikoinen joulufakta.

Mediahässäkkä

Varsinainen mediatapaus meillä oli viime lokakuussa jolloin Kun sossun tuki riittää -juttu levisi räjähdysmäisesti somessa. Artikkeli sai yli kymmenentuhatta lukijaa ja palvelin kaatuili moneen otteeseen. Jenni Aholan kirjoittamaa juttua siteerattiin iltalehdissä ja monessa muussa mediassa. Poliitikot ottivat kantaa Sossu-Tatuun.

Mediahässäkkä, jota kesti reilun viikon, sai alkunsa Facebookista. Paljon seuraajia omaavat kirjoittajat levittivät jutun hetkessä bittitaivaalle. Noin tunnissa kaatuivat Tuiman sivut.

Twitterissä ja Facebookissa saimme selitellä aloittaneille salaliittoteoreetikoille, että salaliittoa ei ole eikä lehteä ole vedetty pois. Tekninen tuki sai sivut myöhemmin yöllä pystyyn, mutta sitä ennen artikkeli laitettiin Twitterin linkistä luettavaksi ja Facebooksivuille, jotta kommentit perustuisivat oikeaan artikkeliin, eikä luuloihin.

Moni lukija kuvitteli, että haastateltu Tatu ei olisi oikea henkilö, vaikka jutussa oli hänen kuvansa. Vielä viikon päästä sai somessa lukea kuinka joku ”tiesi”, että Sossu-Tatu on muka keksitty hahmo. Lehteä syytettiin tasapuolisesti sekä vasemmistolaiseksi että oikeistolaiseksi vaikka artikkeli oli selkeä haastattelujuttu.

Tapaus on hyvä kokemus WordPressin, Twitterin ja Facebookin yhteispelistä ja sosiaalisen median nopeudesta.

NSA kerää kasvokuvia somesta

Onkohan siellä minunkin kuvani, tulee ensimmäisenä mieleen, kun NSA kerää miljoonia kuvia päivässä. Kuvia kerätään sähköposteista, tekstiviesteistä, somesta, videopalavereista ja muusta sähköisestä kommunikaatiosta. Facebookin kuvat on varmaankin ensimmäisinä imuroitu NSA:n koneille.

Keräilyn lisääntyminen johtuu parantuneista kasvontunnistusohjelmista. Elokuvissa ja tv-sarjoissa näiden käyttöä on esitelty jo vuosia. Vuodelta 2011 olevien salaisten dokumenttien paljastuttua, käy ilmi, että tämä on todellisuutta.

Tietokoneohjelmat etsivät epäiltyjä terroristeja ja muita ”tiedustelun kohteita” turvakameroiden kuvavirrasta. Yhdestä paljastuneesta NSA:n PowerPoint -esityksestä näkyy, että henkilötietoihin laitetaan onko lentokieltolistalla, passin ja viisumin tila, tuttavat, suhteet epäiltyihin terroristeihin sekä eri tiedustelupalveluiden kommentit henkilöstä. Tiedä vaikka käännyttävät rajalla takaisin, jos joku Facebookin kaveri on liian radikaalia ainesta.

N.S.A. Collecting Millions of FacesFrom Web Images