Bloggareille yritettiin maksaa mielipiteistä

Microsoftin palkkaama viestintätoimisto yritti maksaa positiivisista arvioista it-alasta bloggaaville. Internet Explorer -verkkoselaimen kehumiskampanja meni kuitenkin poskelleen, kun postia saanut TechCrunch-sivuston perustaja Michael Arrington julkaisi pyynnön.

Viestintätoimisto SocialChorus lupasi korvauksia ja hauskoja palkintoja, jos bloggaaja kehuisi Internet Exploreria. Bloggaajien piti käyttää Twitterissä aihetunnisteita #IEbloggers ja #reThinkIE. IE-kehut piti jakaa ainakin kahdessa tai kolmessa somen kanavassa, jotta saisi palkinnon.

Viestintätoimiston virhearvio käänsi kommentoinnit IE-vastaisiksi, kun bloggarit väänsivät aiheesta vitsiä.

Lopulta Microsoft yritti pelastaa mitä pystyi tiedottamalla: ”Tämä toiminta ei kuvasta tapaa, jolla Microsoft toimii bloggaajien ja median edustajien kanssa. Ohjelma on lopetettu”. Sosiaalisessa mediassa kannattaa viestinnän kanssa olla varovainen. Lopputulos saattaa olla arvaamaton.

Applen iMovien testaus

Kaikkien Applen tietokoneiden käyttöjärjestelmän mukana tulee ilmainen iMovie editointiohjelma. Se on yksinkertainen ja helppokäyttöinen videonmuokkausohjelma, jossa voi yhdistellä kuvaa ja ääntä. Ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1999 Mac OS 8 -käyttöjärjestelmälle. Nykyään iMovie on osa iLife-ohjelmapakettia ja toimii myös iPhonella ja iPadilla.

Applelle tyypillisesti iMovie on hyvin helppokäyttöinen ja Macin omistava videoharrastaja ei välttämättä muuta tarvitsekaan. Miinuspuolena ohjelmassa on vain yksi videoraita. DVD-levyjen tekokaan ei iMoviella onnistu, mutta käyttöjärjestelmään kuuluu iDVD-ohjelma sitä varten.

Ajattelin toteuttaa digitarinan iMoviella, joten tutustun ohjelmaan nyt. Aiemmin en ole tehnyt videoita tietokoneella.

Esityksiä tehdään vetämällä ja pudottamalla. Ääniraidan saa helppokäyttöisillä säätimillä. Yhdellä osoituksella voi käyttää tehosteita, kuten hidastusta ja välitöntä toistoa. Leikkeitä voi etsiä henkilöhaulla. Omille videoille saa uutis- ja urheiluteemoilla TV-lähetyksen tuntua. Elokuvan voi yhdellä klikkauksella julkaista verkossa tai lähettää sähköpostilla.

Kaikki tuntuu helpolta, mutta ohjelmassa tuntuu olevan aika tiukat rajat mitä sillä voi tehdä. Oletuksena näkyy olevan loma-albumin tekeminen videoita ja valokuvia yhdistelemällä. Niihin on muutama aloitus ja pari kikkaa kuvahäivytyksiin ja muihin efecteihin. Jouduin netistä hakemaan neuvon miten zoomin saa pois päältä, ohjelma kun tykkäsi veivata kuvia edes takaisin. Ohjelma tuntuu hieman lelulta.

Tekemisen voi aloittaa raahaamalla haluamiaan elementtejä tilaan, jossa selkeästi lukee raahaa tänne. Sinne voi heitellä videoklippeja ja kuvia. Niitä voi järjestellä sekä säädellä kunkin elementin kestoa ja häipymisiä eri tavoilla. Välillä voi katsella miltä tähän mennessä näyttää painamalla välinäppäintä tai eteenpäin nuolta.

Musiikkia voi lisätä, kun klikkaa nuotin kuvaa: alle tulee lista koneella olevista kappaleista. Sieltä voi heittää halutun kuvakkeen klippien sekaan ja musiikki on liitetty. Se näkyy klippien alla väripalkkina.

Työkalut ovat selkeitä ja levittäminen helppoa.

Suunnittelen tekeväni digitarinan still-kuvista ja äänestä, joten harjoittelin kuvien sijoittelua eri järjestyksiin. Niiden kestoa voi säädellä pikku nupeista, joita on klippien kuvakkeissa. Aikansa, kun niiden kanssa painii, niin saa haluamaansa jälkeä. Kuvia tarpeeksi säädeltyäni, sain tiiviin 24 sekunnin testipätkän. Laitoin videon You Tubeen, josta linkkasin sen alle. Muokkasin kokeilumielessä sitä vielä pikkuisen You Tuben videomuokkausohjelmalla.

Nyt olen tutustunut sovellukseen. Digitarinan tekoon iMovie sopii hyvin. Tekeminen vaatii vain hyvän suunnittelun ja selkeän käsikirjoituksen. Silloin kasaaminen ja tallennus onnistuu sujuvasti.

Myspace muistuttaa vanhoista mokista

Sosiaalisen median entisajan suuruus Myspace muistuttaa sähköpostilla entisiä käyttäjiään vanhoista valokuvista, jotka käyttäjät ovat sinne joskus ladanneet. Muistutus ei välttämättä ole mieluinen. Moni varmaan haluaisi unohtaa kuvat.

Viesteissä on linkki käyttäjän omaan profiiliin. Myspace pyrkii sähköpostikampanjallaan lisäämään sivujensa käyttöä. Mashable-verkkolehti kutsuu temppua kiristykseksi.

Meilistä tulee lähinnä mieleen, että siellä ne on kaikki vanhat mokakuvat koneen muistissa ja sähköpostiosoitteet tiedossa.

Vanhoja valokuvia Myspacessa on 15 miljardia. Firman omistavat Justin Timberlake ja Specific Media.

WordPressin, Twitterin ja Facebookin yhteispeli

Monet verkkolehdet käyttävät WordPressiä alustanaan. Helppokäyttöisen sisällönhallinnan ansiosta WordPress soveltuu siihen hyvin. Alustaa käyttää myös Haaga-Helian verkkolehti Tuima.fi.

Olin Tuiman toimittajana viime syyskauden ja WordPress tuli siinä tutuksi. Kirjoitimme juttuja parinkymmenen hengen voimin vuorotellen. WordPressiin oli helppo kaikkien itse syöttää juttunsa, liittää kuvia ja säätää julkaisuajankohta. Toiminnat ovat monipuolisia, mutta ihan normaalilla tietokoneosaamisella pärjäsi perustoimintojen kanssa helposti.

Toimituksessa vuoroteltiin myös Twitterin kanssa. Joka päivä joku twiittaili pari postausta lähinnä siitä, mitä ajankohtaisia juttuja meillä milloinkin lehdessä oli. Jaoimme juttuihin linkkejä ja laitoimme twiitteihin hashtagilla avainsanoja, joilla lukijat löytävät twiitit ja sitä kautta jutut.

Twitterin toiminnan näen lähinnä kontaktien etsinnässä. Siinä kannattaa viljellä paljon hyviä avainsanoja ja kohdistaa viestejä @-merkillä paljon luettuihin asiaan liittyviin twiittaajiin, jolloin omatkin viestit voivat levitä.

Facebookissa julkaisimme Tuiman juttuja ja pidimme erilaisia palstoja kuten joulukuussa joulukalenteria. Siinä aukesi joka päivä luukku, jossa oli joku erikoinen joulufakta.

Mediahässäkkä

Varsinainen mediatapaus meillä oli viime lokakuussa jolloin Kun sossun tuki riittää -juttu levisi räjähdysmäisesti somessa. Artikkeli sai yli kymmenentuhatta lukijaa ja palvelin kaatuili moneen otteeseen. Jenni Aholan kirjoittamaa juttua siteerattiin iltalehdissä ja monessa muussa mediassa. Poliitikot ottivat kantaa Sossu-Tatuun.

Mediahässäkkä, jota kesti reilun viikon, sai alkunsa Facebookista. Paljon seuraajia omaavat kirjoittajat levittivät jutun hetkessä bittitaivaalle. Noin tunnissa kaatuivat Tuiman sivut.

Twitterissä ja Facebookissa saimme selitellä aloittaneille salaliittoteoreetikoille, että salaliittoa ei ole eikä lehteä ole vedetty pois. Tekninen tuki sai sivut myöhemmin yöllä pystyyn, mutta sitä ennen artikkeli laitettiin Twitterin linkistä luettavaksi ja Facebooksivuille, jotta kommentit perustuisivat oikeaan artikkeliin, eikä luuloihin.

Moni lukija kuvitteli, että haastateltu Tatu ei olisi oikea henkilö, vaikka jutussa oli hänen kuvansa. Vielä viikon päästä sai somessa lukea kuinka joku ”tiesi”, että Sossu-Tatu on muka keksitty hahmo. Lehteä syytettiin tasapuolisesti sekä vasemmistolaiseksi että oikeistolaiseksi vaikka artikkeli oli selkeä haastattelujuttu.

Tapaus on hyvä kokemus WordPressin, Twitterin ja Facebookin yhteispelistä ja sosiaalisen median nopeudesta.

NSA kerää kasvokuvia somesta

Onkohan siellä minunkin kuvani, tulee ensimmäisenä mieleen, kun NSA kerää miljoonia kuvia päivässä. Kuvia kerätään sähköposteista, tekstiviesteistä, somesta, videopalavereista ja muusta sähköisestä kommunikaatiosta. Facebookin kuvat on varmaankin ensimmäisinä imuroitu NSA:n koneille.

Keräilyn lisääntyminen johtuu parantuneista kasvontunnistusohjelmista. Elokuvissa ja tv-sarjoissa näiden käyttöä on esitelty jo vuosia. Vuodelta 2011 olevien salaisten dokumenttien paljastuttua, käy ilmi, että tämä on todellisuutta.

Tietokoneohjelmat etsivät epäiltyjä terroristeja ja muita ”tiedustelun kohteita” turvakameroiden kuvavirrasta. Yhdestä paljastuneesta NSA:n PowerPoint -esityksestä näkyy, että henkilötietoihin laitetaan onko lentokieltolistalla, passin ja viisumin tila, tuttavat, suhteet epäiltyihin terroristeihin sekä eri tiedustelupalveluiden kommentit henkilöstä. Tiedä vaikka käännyttävät rajalla takaisin, jos joku Facebookin kaveri on liian radikaalia ainesta.

N.S.A. Collecting Millions of FacesFrom Web Images